Tämän kansainvälisyyskasvatushankkeen
pohjana toimivat Mosambikin Chimoiossa ja Kenian Kiberassa paikallisilta
lapsilta kerätyt tarinat. Kohteissa toimii käsinukkekirjaprojektin
toteuttajien UFF:n ja Mikkelin kehitysmaaseuran kehitysyhteistyöhankkeita.
Tarinoista syntyi vuonna 2009 myös nukketeatteriesitys:
Lasten tarinat koostettiin Suomessa kirjaksi ja tarinoissa esiintyvistä eläimistä ja
henkilöistä valmistettiin käsinukkemallit, jotka
toimivat käsinukkeaskartelun pohjana. Käsinukkien valmistuksessa hyödynnetään
kotien tavallisia kierrätysmateriaaleja: villasukkia, lapasia,
sukkahousujen lahkeita ja paitojen hihoja.
Käsinuket kertovat -toimintaoppaan tavoitteena on rohkaista
päiväkoteja ja ala-asteita kertomaan erilaisten kulttuurien
ja elinolojen vaikutuksesta lasten elämään. Aiheen
käsittely tapahtuu lasten omalla kielellä ja lapsille
läheisten teemojen ympärillä. Tarinoiden ja käsinukkien
avulla tuodaan lasten todellisuutta kehitysmaassa tutuksi lapsille
Suomessa.
Toimintaopas on jaettu Suomen alakouluille maaliskuussa 2008.
Lisäksi
yksi kappale on postitettu kuntien ja kaupunkien päivähoitotoimiin.
Opas on myös tulostettavissa pdf-muodossa.
Vuonna 2009 käsinukketyöpajat ovat jalkautuneet lastentapahtumiin
eri puolille Suomea.
Sekä kirja että työpajat on toteutettu Suomen
ulkoasiainministeriön hanketuella.
Mosambik
Mosambik sijaitsee Intian valtameren rannalla Afrikan
itärannikolla.
Mosambikissa on trooppinen ilmasto. Sadekausi kestää marraskuusta
maaliskuuhun. Heinäkuusta syyskuuhun on kylmempää ja
kuivempaa. 20-miljoonaisesta väestöstä suurin
osa saa elantonsa maanviljelyksestä.
Mosambik on yksi maailman köyhimmistä valtioista. Ongelmia
aiheuttavat myös tartuntataudit, joiden syynä on usein
huono hygienia sekä puhtaan veden ja käymälöiden
puute. Hyviä uutisiakin on saatu: köyhyydessä elävien
osuus on pienentynyt, lapsikuolleisuus vähentynyt, suurin
osa lapsista aloittaa koulunkäynnin ja puhdasta vettä on
yhä useampien saatavilla.
Chimoion kaupunki sijaitsee sisämaassa, Mosambikin keskiosassa.
Kaupungissa asuu noin 180 000 ihmistä. Suomen UFF-yhdistyksen
tukema Chimoion katulapsikoulu tarjoaa 8 – 20-vuotiaille
lapsille ja nuorille peruskouluopetusta. Suurin osa lapsista on
orpoja tai he tulevat hyvin köyhistä perheistä.
Peruskoulutuksen lisäksi lapsille ja nuorille opetetaan
mm. puunveistoa, huonekalujen tekoa, puiden istutusta, ompelua
ja kirjailua – taitoja,
joista on lapsille myöhemmin hyötyä toimeentuloa
hankkiessa.
Julinha, 13 vuotta, kertoo:
Nimeni on Julinha. Olen 13-vuotias tyttö. Minulla on kolme
sisarta ja asun isovanhempieni kanssa. Vanhempani ovat kuolleet.
Asun savesta tehdyssä talossa Nhamatsanen alueella Chimoiossa.
Herään joka aamu viideltä. Ensimmäiseksi lakaisen
pihan ja pesen astiat. Sitten haen kaivolta kylpyvettä, peseydyn
ja pesen myös hampaat. Seuraavaksi kerään koulukirjat
kokoon, pukeudun koulupukuun ja lähden kouluun. Koulu alkaa
puoli kahdeksalta.
Käyn viidettä luokkaa ja lempiaineeni on portugali. Saan
koulussa lounaan. Pidän erityisesti perunoista ja leivästä.
Isona haluaisin olla kodinhoitaja, pestä vaatteita ja tiskata
ja auttaa muita.
Menen suoraan koulun jälkeen kotiin, teen läksyt ja
autan kotitöissä. En ehdi pelata pelejä, mutta
pitäisin
kyllä lentopallosta. Illalla, kun perheen kotityöt
on tehty, teemme ruokaa. Syömme leipää ja maissipuuroa
kalan ja joskus lihan kanssa. Menen nukkumaan iltaisin seitsemältä.
Kenia
Kenia sijaitsee päiväntasaajalla Afrikan itärannikolla.
Aurinko porottaa siellä kohtisuoraan taivaalta. Keniassa
voi nähdä täydellisen paratiisin upeine maisemineen,
mutta myös äärimmäisen köyhyyden. Ongelmia
ovat esimerkiksi puhtaan veden puute, sairauksien vuoksi orvoiksi
jääneet lapset sekä aliravitsemus. Useimmat kenialaiset
asuvat maaseudulla viljellen maata ja hoitaen karjaa.
Kibera on Nairobin ja koko Afrikan suurin slummi. Slummit ovat
suurkaupunkien laitamilla sijaitsevia rappeutuneita ja huonolaatuisia
asuinalueita, joissa asuu köyhiä ihmisiä. Suurin
osa Kiberan asunnoista on yhden huoneen muta- tai peltihökkeleitä,
joissa asuu koko perhe. Juoksevaa vettä ja viemäriä ei
ole.
Kiberan slummi on jakautunut yli kymmeneen kylään, ja
kirjaan valitut kenialaiset sadut tulevat Mashimonin kylästä.
Kylässä on paljon orpoja ja heitteille jätettyjä lapsia,
ja vain joka neljäs lapsi käy koulua.
Mikkelin Kehitysmaayhdistyksen slummiprojekti tukee kenialaisen
Drug Fighters and Counselling for Young Generation -järjestön
tekemää työtä Kiberassa. Järjestöllä on
toimintakeskus, jossa ylläpidetään epävirallista
koulua lapsille. Keskuksessa käy tällä hetkellä lähes
200 iältään 1-14-vuotiasta lasta saamassa opetusta,
ravitsemusta ja hoivaa.
Edward, 12 vuotta, kertoo:
Minä olen Edward ja käyn neljättä luokkaa
koulua Drug Fighters Centre -nimisessä peruskoulussa. Olen
syntynyt vuonna 1995 eli olen nyt 12-vuotias. Minun perheeni
käy töissä Nairobin Estaten kaupunginosassa, mutta
asumme Kiberan slummissa, Moshimon kylässä.
Perheeseeni kuuluu minun lisäkseni äiti nimeltään
Rose, isä nimeltään Joseph, sisko, veli, Patrick-setä ja
Jane-täti. Meitä on siis seitsemän. Äitini
ja isäni aikovat ostaa minulle kengät ja koulupuvun
sekä englannin kielen harjoituskirjan. Minä tykkään
opiskella englantia ja erityisesti tehdä tehtäviä.
Parhaan ystäväni nimi on Kevin. Onneksi äiti antaa
aikaa leikkiä Kevinin kanssa. Välillä teemme tietysti
molemmat kotitöitäkin.
