Käsinuket kertovat - Tarinoita
Saimme nukketeatteriprojektia varten suuren määrän lasten kertomia tarinoita Keniasta ja Mosambikista. Kaikki tarinat eivät mahtuneet painettuun oppaaseen. Tälle sivulle olemme koonneet lisää tarinoita, joiden esittäminen onnistuu oppaan ohjeilla.
Poika ja pääkallo
Olipa kerran poika. Poika lähti matkalle, ja kun poika oli kävellyt kauan aikaa, hän löysi pääkallon. Poika pysähtyi ja koputti kädellään pääkalloa ja sanoi: ”Tyhmyys koitui sinun kuolemaksesi." Pääkallo vastasi: ”Tyhmyys koitui minun kuolemakseni, mutta nokkeluus vie sinulta hengen.”
Poika palasi kotiin. Kun poika saapui kotiin, hän kertoi tovereilleen pääkallotarinan. Kukaan ei uskonut, vaan sanoivat: ”Joka päivä me kävelemme samaan suuntaan, mutta emme ole koskaan kuulleet, että pääkallo puhuu.”
Poika suuttui: ”Ettekö te usko minua? Mennään sinne katsomaan! Koputan pääkalloa kädelläni, ja jos se ei puhu, voitte leikata minun pään irti. ”
Kaikki lähtivät pääkallon luo. Kun kaikki olivat saapuneet polulle, poika koputti pääkalloa, ja sanoi: ”Tyhmyys koitui sinun kuolemaksesi”. Mutta pääkallo ei vastannut.
Toverit huusivat : ”Valehtelija, valehtelija!” ja leikkasivat pojalta pään poikki. Sen jälkeen pääkallo puhui: ”Tyhmyys koitui minun kuolemakseni, mutta nokkeluus vei sinulta hengen.”
Pojan toverit ymmärsivät, että oikeus oli saapunut, ja että viisaus ja typeryys oli kaikki samaa.
Tarinan kertoi Nelito Mosambikista.
Poika ja taikakasvi
Olipa kerran eräs tosi surullinen poika. Hän oli hyvin surullinen, koska hänen vanhempansa eivät tykänneet hänestä. Eräänä päivänä poika meni rannalle. Hän poimi rannalta simpukankuoren, ja tuumi: ”Minä istutan maahan merilevää ja tämän simpukan.”
Istutettuaan simpukan, hän alkoi laulaa: "Idä, idä minulle! Minun äitini, minun isäni eivät halua minua". Pojan laulaessa simpukasta alkoi itää kasvi.
Poika jatkoi laulamista: ”Kuki, kuki minulle! Minun äitini, minun isäni eivät halua minua.” Pojan laulaessa kasvi alkoi kukkia.
Poika lauloi edelleen: ”Hedelmiä, tee minulle hedelmiä. Minun äitini, minun isäni eivät halua minua.” Pojan laulaessa kasvi teki hedelmiä.
Poika poimi kasvista suuren määrän ihania hedelmiä ja vei ne kotiin. Kun äiti ja isä näkivät kaikki hedelmät, he ihmettelivät: ”Mistä sinä olet saanut kaikki nämä hedelmät? Poika vastasi: ”Minä kasvatin taikakasvin”. Vanhemmat olivat tosi ylpeitä lapsestaan ja kehuivat häntä kovasti.
Jäniksen metku, eli miksi jäniksellä on pitkät korvat
Eräänä päivänä elefanttikuningas järjesti juhlat, johon saivat osallistua vain sarvipäiset eläimet. Ne saavat syödä, tanssia, juoda ja pitää hauskaa aamuun asti.
Jänis halusi mukaan juhliin, vaikka sillä ei olekaan sarvia. ”Miten pääsisin juhliin”, jänis pohti, ”Nyt keksin! Ostan markkinoilta kilin pään, irrotan siitä sarvet ja liimaan ne korvieni päälle!”
Jänis toteutti ajatuksensa ja onnistui pääsemään juhliin. Muita elämiä ihmetytti jäniksen näköisen eläimen läsnäolo: ”Mikä ihme tuo sarvijänis oikein on?”
Jänis ei ollut ihmettelystä moksiskaan, vaan söi, joi ja tanssi aamuun asti. Aurinko oli jo nousemassa, kun jänis viimein nukahti väsyneenä kaikesta tanssimisesta.
Nousevan auringon lämpö pehmensi sarvien liiman, ja muut eläimet huomasivat jäniksen huijauksen. Kaikki eläimet huusivat: ”Kirottu jänis! Yritti huijata meitä!” Jäniksen päälle heitettiin vettä, ja se heräsi.
Elefanttikuningas oli hyvin vihainen: ”Mene kauas pois täältä ja äläkä koskaan yritä tulla takaisin!”. Elefantti veti jänistä sarvista ja samalla sen korvat venyivät pitkiksi. Pitkäkorvainen jänis juoksi kauas, eikä koskaan enää tehnyt metkuja.
Tarinan kertoi Litos Mosambikista.
Mangolapsi
Olipa kerran nainen, joka ei pystynyt saamaan lapsia. Eräänä päivänä nainen päätti mennä tapaamaan parantajaa saadakseen neuvoja. Parantajan talossa nainen sanoi: ”Viisas parantaja, haluan lapsia. Neuvo minua tässä pulmassa”. Parantaja vastasi: ”Ota kaksi mangoa, mene kotiin ja laita ne pannulle, niin löydät sieltä kauniin lapsen.”
Nainen teki kuten parantaja sanoi, ja kuinka ollakaan, mangot muuttuivat lapseksi. Nainen oli todella iloinen, ja meni uudestaan parantajalle esittelemään lastansa. Parantaja varoitti naista: ”Kukaan sinun talossasi ei saa koskaan haukkua tätä lasta.”
Eräänä päivänä lapsi meni leikkimään hänen kaverinsa kanssa vuorille, aika kauas kotoa. Huolestunut äiti sanoi: ”Lapsi aiheuttaa minulle niin paljon huolta, että oli parempi kun hän oli pannulla.” Lapsi ei koskaan palannut kotiin, sillä hän muuttui uudestaan mangoksi.
Tarinan kertoi Omar Mosambikista.
Viisas etana
Olipa kerran eräs nuori etana, joka halusi ystävystyä iäkkään antiloopin kanssa. Mutta etana sai selville että antilooppi oli typerä ja ylpeä. Jos antilooppi uskoi tietävänsä kaiken paremmin kuin muut, kuinka etana voisi opettaa tätä kuuntelemaan myös muita? Katsotaan seuraavaa tarinaa.
Kerran etana kysyi antiloopilta: ”Ystävä, tiedätkö yhtään eläintä, joka pystyy juoksemaan sinua nopeammin?” ”Ei ole olemassa sellaista eläintä”, sanoi antilooppi. Etana väitti: ”Mutta minä voin voittaa sinut”.
Loukkaantunut antilooppi hymyili ja sanoi: ”Matkaan, jonka minä kävelen minuutissa, sinä tarvitset aikaa 24 tuntia, koska olet maailman hitain eläin”. Etana sanoi vielä: ”Päätetään siis niin, että lauantaina on juoksukilpailu”.
Etana tiesi olevansa hitaampi, mutta se mietti kuinka voisi nolata antiloopin. ”Se onnistuu vain, jos saan apua ystäviltäni”, pähkäili etana. Perjantaina etana kävi puhumassa kaikille etanaystävilleen asiasta, ja he sanoivat: ”Ei mitään hätää, me autamme sinua voittamaan.” Kaikki etanat menivät yhdessä pohtimaan ja miettimään, kuinka voitto olisi mahdollista.
Tuli lauantai, ja kilpailijat olivat lähtöpaikalla; Antilooppi ja etana lähtivät matkaan. Antilooppi juoksi kovaa, mutta tiedätkö mitä tapahtui?
Etanan ystävät olivat levittäytyneet lähtöpaikalta maalin asti. Aina sadan metrin välein antilooppi löysi edestään yhden etanan, joka sanoi: ”kiltti, älä astu minun päälleni! Minä olen sinua edellä”. Antilooppi nopeutti vauhtiaan, mutta joka sadas metri sen edellä oli uusi etana, joka sanoi: ”oi ystävä älä astu minun päälle, olen sinua edellä 5 askelta”.
Maalissa oli tuoli, johon voittaja istuisi. Hikinen ja huolestunut antilooppi katsoi jo kaukaa tuolia ja mietti: ”Hiii olen jättänyt etanan jo niin kauas taakse, että nyt minä voitan.” Viimeinen etana oli kuitenkin valmiina tuolilla. Kun antilooppi tuli lähelle tuolia, etana sanoi: ”Hyvä ystävä, älä istu minun päälleni!”.
Antilooppi joutui toteamaan, että etana voitti kilpailun. Sen päivän jälkeen antilooppi myönsi, että kaikki eläimet ovat samanarvoisia ja yhtä voimakkaita.
Tarinan kertoi Litos Mosambikista