Ulkoasiainministeriön tukemat hankkeet
^ Takaisin UM tukihankkeiden etusivulle
Academy for Working Children 2009-2011
Academy for Working Children -hanke tarjoaa Intian Rajasthanin osavaltiossa sijaitsevien slummialueiden työtätekeville lapsille mahdollisuuden perusopetukseen. AWC-koulujen tavoitteena on tarjota lapsille tie ulos köyhyyskierteestä.
Suomen ulkoministeriön hanketuella rahoitetaan kolmen koulun toimintaa. Yhteensä koulut tarjoavat opetusta 900:lle slummilapselle. Erityistä huomiota hankkeessa kiinnitetään tyttöjen kouluun pääsyyn.
Hanketta tukevat myös suomalaiset Lastenlähettiläät-ohjelmassa mukana olevat yksityishenkilöt.
Koulu sopeutuu lasten arkeen
Academy for Working Children -koulut perustettiin edistämään slummialueiden vähävaraisten perheiden lasten koulunkäyntiä. Koulut sijaitsevat slummeissa ja oppitunnit järjestetään niin, että myös työssäkäyvät lapset pääsevät tunneille. Vanhemmat lapset, jotka usein ovat vastuussa perheen pienimmistä, voivat tarvittaessa ottaa sisaruksensa mukaan oppitunneille.
AWC-koulujen opettajat jalkautuvat säännöllisesti slummeihin ja tehtaisiin. Opettajat tapaavat lapsia ja heidän vanhempiaan ja keskustelevat heidän kanssaan koulunkäynnin aloittamisen eduista. Vanhempia kannustetaan tukemaan lasten koulunkäynnin aloittamista. AWC-kouluja käyvien lasten koulutuksesta hyötyy koko perhe. AWC-koulut tarjoavat toiminta-alueillaan perheille terveystarkastuksia ja erilaisia kursseja (aikuisten lukutaitokursseja, tietokonekursseja ja kielikursseja). Koulujen yhteydessä järjestetään myös erilaisia tapahtumia, jotka ovat avoimia koko yhteisölle.
AWC-koulut seuraavat valtion koulujen virallista opetussuunnitelmaa. Oppitunteja on päivässä 3-4 ja opetuksessa keskitytään perustaitoihin: lukemiseen, kirjoittamiseen ja matematiikkaan. Lapset oppivat myös maan virallista kieltä hindiä ja englantia, sekä saavat yleistietoutta ympäristöstään ja kotimaastaan. Koulujen tavoitteena on antaa lapsille perustiedot ja -taidot uuden elämän alkuun sekä kannustaa lapsia jatkamaan koulunkäyntiään. Kouluissa lapset tutustuvat heille kokonaan uusiin ammatteihin ja he oppivat näkemään myös omat tulevaisuuden mahdollisuutensa uusin silmin.
Lapsia ja heidän perheitään autetaan myös rekisteröitymään virallisen kansalaisen statuksen saavuttamiseksi. Lisäksi AWC-koulut keräävät koululaisille ruoka-apua.
Intia
Intian talous on kasvanut viime vuosikymmeninä voimakkaasti. Keskiluokankin tulotaso on noussut ja köyhien määrä on puolittunut maan itsenäisyyden aikana. Köyhyysrajan alapuolella elää maassa kuitenkin vielä yli 250 miljoonaa ihmistä - keskiluokan rikastuessa tuloerot maan köyhimpien ja varakkaiden välillä kasvavat entisestään.
Intialaisten koulutustaso vaihtelee alueittain. Paljon merkitystä on myös kastilla ja sukupuolella. Kun miehistä noin 70 prosenttia on lukutaitoisia, osaa naisista lukea vain noin joka toinen. Kastittomien keskuudessa määrä on vielä pienempi.
Ilman koulutusta jää edelleen noin neljäsosa maan lapsista, heistä suurin osa on tyttöjä. Vaikka peruskoulutus on maassa maksuton, ei tyttöjen koulutusta nähdä tärkeänä - tyttöjä kasvatetaan avioliittoa varten, hoitamaan kotia ja perhettä. Tyttöjen avioituminen on perheelle kallista ja tytöt nähdään usein perheissä taakkana, joiden ruokintaan tai koulutukseen ei haluta haaskata aikaa tai rahaa.
Intian koululaitoksen ongelmiksi on nähty mm. opetuksen ja opettajien heikko taso. Opettajien ja lasten poissaolot ovat yleisiä. Köyhimpien perheiden lapset tekevät usein myös ansiotyötä. Monessa perheessä vanhemmat myös arvostavat lasten työssäkäyntiä koulua enemmän.
Uusien yritysten ja työpaikkojen lisääntymisen myötä kasvavat myös kaupunkien kupeisiin syntyneet slummit, perheiden vaeltaessa työn perässä kaupunkeihin eri puolilta Intiaa. Slummialuiden suurimmat ongelmat liittyvät terveydenhuoltoon ja sanitaatioon, myös puhtaasta juomavedestä ja ruoasta on pulaa. Alueiden lapsista suurin osa jää ilman peruskoulutusta, ja köyhien tai virallisesti rekisteröimättömien perheiden lapset osallistuvatkin usein perheen elatukseen käymällä töissä. Lapset työskentelevät tehtaissa tai ansaitsevat rahaa keräämällä roskia, kiillottamalla kenkiä, myymällä suolaa tai vaikkapa tiskaamalla paikallisissa hotelleissa. Lasten päiväpalkka vaihtelee 10-20 rupian (20-40 senttiä) välillä. Paikalliset yritykset palkkaavat mielellään slummialueiden kouluttamattomia tehtaisiin ja hotelleihin, koska lukutaidottomat ja virallisista oikeuksistaan tietämättömät ihmiset suostuvat työskentelemään halvemmalla, eivätkä vaadi vakuutuksia tai tunne työlainsäädäntöä. Ja kouluttamattomista lapsista kasvaa tehtaille uutta halpatyövoimaa.